Voima

Viimeksi kirjoitin kiireestä. Miten neulomisajan puute kertoo jotain elämänrytmistä silloin, kun neulomisajalle olisi tarvetta. Olisi liian yksinkertaistettua kysyä, viekö neulominen voimaa vai antaako se sitä, sillä siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Sen sijaan voi olla hyödyllistä miettiä neulomisen ja kaiken muunkin mieluisaksi mieltämänsä tekemisen suhteen, missä tilanteissa se antaa voimaa ja missä tilanteissa taas kuluttaa.

Olen järjestelmällinen ihminen ja pidän otsikoiduista listoista. Ne eivät ainoastaan luo illuusiota siitä, että asiat oikeastikin olisivat järjestyksessä, vaan ne saavat aikaan järjestystä. Siispä laadin listan vastaukseksi edellä esittämääni kysymykseen.

Tilanteita, joissa neulominen vie voimia:

• Ulkoinen kiire tai pakko. Tämän vuoksi otan vain harvoin tilauksia vastaan
• Sisäinen kiire tai pakko. Kiukulla neulomisesta ei tule mitään, ja neulominen on lähtökohtaisessti hidasta puuhaa
• Kun hartiat tai ranteet ovat liian jumissa. Siksi suosittelen neulojille lämpöjoogaa tai kuntosaliharjoittelua.
• Kun joutuu purkamaan liian monta kertaa.
• Kun joutuu keskeyttämään neulomisen.
• Kun silmukat eivät asetu niinkuin pitäisi.

Tilanteita, joissa neulominen antaa voimia:

• Kun saa neuloa rauhassa.
• Kun neuletyö ja mieli etenevät samaa vauhtia.
• Kun pitää keskittyä. Jotain yksinkertaista neuloessani jaksan istua pitkiä aikoja paikallani ja keskittyä kuuntelemaan esimerkiksi luentoa. On vääryys että luennolla neulomiseen suhtaudutaan joskus nuivasti. Toki puikkovalinnassa pitää ottaa muut huomioon: bambupuikot eivät pidä häiritsevää kilinää.
• Kun kaipaa rauhoittumista ja on hetki aikaa hengähtää.

Tilanne nyt:

• Tämänhetkistä elämäntilannettani leimaa kiire. Vaatii taitoa ja valppautta pitää neulomisen määrä sopivana.
• Neulomisaikaa on lähinnä iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Neulominen kilpailee tällä hetkellä mielenkiintoisen kirjan lukemisen kanssa. (Luettavana on joogaohjaajaopiontoihin kuuluva Paramahansa Yoganandan Joogin elämäkerta. Vaikka kirja on aikamoinen tiiliskivi, se on mukavasti kirjoitettu eikä ollenkaan raskasta luettavaa. Suosittelen!)