"Se on vain lankaa." Haaste neulojille!

Tänään silmiini osui järkyttäviä kuvia angorakanien kohtelusta. Kustannustehokkain tapa tuottaa angoravillaa on repiä kaneilta nahka ilman kivunlievitystä. Enpä osaa sanoa, miten suuri parannut tilanteeseen olisi tarjota pupuille kivunlievitys, ongelma on syvemmällä. Uskon, että tässäkin asiassa ongleman ytimenä on ahneus - kaikkien osapuolten intressinä on saada mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla - ja tuotantoketjun näkymättömyys. Svt:n, Kauppalehden ja ylen sivuilla on uutisointia aiheesta.

Haastan kanssaneulojat tiedustelemaan lankakaupastaan, millainen on heidän valikoimassaan olevan angoralangan alkuperä ja mitä he aikovat tehdä, mikäli tuotannossa ilmenee kanien epäeettistä kohtelua.

On helppo ajatella, ettei langantuotannossa ole eläineettisiä ongelmia, langoissa käytettäviä kuituja kun saadaan elävistä, ei kuolleista eläimistä. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että langantuotannossa käytettäviä eläimiä kohdellaan asiallisesti. Neulominen on entistäkin mukavampaa kun voi olla varma siitä, ettei kenenkään ole tarvinnut kärsiä sen eteen, että minä saan ajanvietteeksi taiteilla pehmoisen pipon.

Mitä jos lankavarastosta sattuukin löytymään lankoja, joita ei tämän jälkeen huvitakaan neuloa? Yksi vaihtoehto on neuloa niistä jotakin mukavaa, myydä tekemänsä neule ja lahjoittaa saamansa rahat valitsemalleen hyväntekeväisyysjärjestölle.

Itse tiedustelin asiaa Titityyltä, josta usein ostan lankoja. Titityyllä on valikoimassaan Rowanin angora hazea. Sain pikaisen vastauksen, jonka mukaan kyseinen lanka on eettisesti tuotettua eikä kaneja vahingoiteta vaan karva saadaan kampaamalla ja leikkaamalla hellästi. Onneksi on lankakauppoja, joista voi hyvillä mielin ostaa lankansa!

The answer is in silence

Aloin tehdä palmikkosukkia Roosa nauha -sukkalangasta. Jos haluan ohjeen mukaiset pitkähkövartiset sukat, lanka ei tule riittämään. Mitä teen? Tilaan heti lisää lankaa? Sovellan vartta lyhemmäksi? Miten? Neulon jalkaterän erivärisestä langasta? Tuleeko siihenkin mallineuletta vai pelkkää sileää?

Yogi-teepussin mietelauseesta löytyi tähänkin pulmaan osuva ratkaisu: the answer is in silence. Kaikkea ei tarvitse ratkaista ennen kuin itse ongelma on ajankohtainen. Jos ajatukset pyörivät häiritsevissä määrin yllä kuvatunlaisten näennäisten ongelmien ympärillä, hyvä ratkaisu siihen on säännöllinen hiljentyminen. Kun istuu paikallaan hiljaa vaikkapa kymmenen minuuttia seuraten ajatuksiaan mutta lähtemättä niihin mukaan, voi ajan mittaan oppia jotain tärkeää ajatusten luonteesta. Mikä parasta, hiljentymisen ollessa säännöllistä hiljaisuus ikään kuin kulkee mukana ja koko oleminen on leppoisampaa.

Huono lanka ja vähän villan alkuperästä

Tämän viikon blogihaasteena oli "kammotukset pois kaapin perältä". Tarkoituksena oli tehdä jotain sellaisista langoista, jotka eivät ole kutsuneet tekemään itsestään mitään, tai hankkiutua niistä eroon. Ajattelin, etten osallistu haasteeseen: minä teen lankaostokset harkiten.

Sotilaskotisukkia tehdessäni lanka loppui viimemetreillä, tai kirjaimellisesti viimeisellä metrillä. Etsin varastoistani, olisiko minulla jotain harmaata lankaa jolla voisin sukat viimeistellä. Onneksi löysin joskus Lankamaailmasta kaupan päälle saamaani harmaata sukkalankaa. Olin valinnut juuri tämän langan kaupanpäällisiksi, koska pidän harmaista perussukkalangoista. Mutta Rintalantilan käsinkehrätyn luomusukkalangan jälkeen tämä lanka tuntuikin ihan kammottavalta. Lanka on karkeaa ja hapsottavaa. Jostain luin, että halpislangat on tehty kehräämöiden lattialta lakaistusta villasta.

Kuten muissakin hankinnoissa, lankaostoksissakin on paikallaan miettiä lankansa ja etenkin siihen käytetyn villan alkuperää. Ullassa on artikkeli lankaostosten etiikasta. Etenkin villalankoja valittaessa olisi hyvä käyttää hetki sen miettimiseen, millaisissa oloissa villan tuottanut lammas on elänyt. Kotimaisesta villasta tehtyjä villalankoja voi hyvillä mielin ostaa: rahat menevät pienyrittäjille ja villaa tuottavista lampaista pidetään hyvää huolta. Pehmoisia merinovillalankoja valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei villantuotannossa ole käytetty kivuliasta mulesing-menetelmää, jossa lampaalta poistetaan häntä ja osa takapuolen ihosta sen ehkäisemiseksi, etteivät kärpäset munisi merinolampaan poimuiseen peffaan.
En kuitenkaan vastusta tätä Lankamaailmasta saatua lankaa. Mikä olisikaan sen ekologisempaa kuin käyttää ne lattialta löytyvät roskavillat langantekemiseen, jota vieläpä saa ilmaiseksi? Olen käsityöasioissa sen verran laatutietoinen että en halua huonosta langasta tehdä mitään. Siispä nämä langat menevät johonkin joulukeräykseen, kunhan löytyy sopiva.

Sotilaskotisukat eli perusasioiden äärellä

Saatuani muutaman näperrysneuleprojektin valmiiksi teki hyvää ottaa työn alle neuletyö, jota tehdessä ei tarvitse seurata ohjetta eikä sen paremmin juuri ajatellakaan. Inspiraationlähteenä malliin toimi Sotilaskotisukat. Kantapään aloitin ohjeesta poiketen niin että odottamassa olevien silmukoiden reunoihin jäi kummallekin puolelle yksi nurja silmukka - näin sukista tulee symmetrisetä. Kantapää on vahvistettu, Kärkeen tein leveät nauhakavennukset. Ensin neuloin yhden kerroksen oikeaa, sen jälkeen tein kavennukset joka toinen kerros kunnes kavennuskerroksen jälkeen silmukoita oli jäljellä 28, sen jälkeen tein kavennukset joka kerros, kunnes jäljellä oli 16 silmukkaa. Kärjen silmukoin umpeen.

Lankana on Rintalan tilan sukkalanka (180 m /100 g). Ostin langan pari vuotta sitten kädentaitomessuilta. Se oikein huusi saada päästä muotoutumaan perusvillasukiksi. Lanka on käsittelemätöntä luomuvillaa, jonka lämpimyys ja kosteudenimemiskyky ovat vyötteen mukaan tallella. Siitä huolimatta sukat kestävät 40 asteen konepesun villapesuohjelmalla.

Lanka melkein riitti! Jos lankaa olisi ollut metrin enemmän, se olisi riittänyt. Nyt toisen sukan kärjen kaksi viimeistä riviä on tehty eri langasta (vieläpä aika huonosta sellaisesta mutta siitä lisää myöhemmin).

 Uutena juttuna tässä projektissa oli tekniikka: tein sukat magic loopilla eli sukkapuikkojen sijaan käytin pitkää pyöröpuikkoa. Magic loopilla neulominen osoittautui alkuvaikeuksien jälkeen sukkapuikkoneulontaa meditatiivisemmaksi. Ei tiuhojaa puikonvaihtoja eikä varsinkaan niitä putoilevia puikkoja. Neule on helppo ottaa mukaan pelkäämättä puikkojen putoamista. En tiedä, onko KnitPron sukkapuikkosetilleni enää tämän jälkeen käyttöä.

Totorolapaset

En tykkää ohuilla puikoilla näpertämisestä. Siitä huolimatta ryhdyin kuluttamaan ohuita jämälankoja tekemällä niistä kirjoneulelapaset tyttärelleni. Väkersin hanskoja kaksi ja puoli kuukautta, välillä saattoi olla parinkin viikon tauko. Pitkällisestä keskeneräisyydestään huolimatta tämä projekti ei missään vaiheessa mitenkään kaihertanut. Kyse oli kuitenkin pienestä projektista joka kyllä tulee valmiiksi kun siihen vain ryhtyy. Lankana on Louhittaren Luolan Väinömöinen (lila) ja Lemminkäinen (keltainen), ohjeena Brellan Norwegian Totoro Mittens.

Mitä teettekin tehkää se täydestä sydämestä

Tämä nyt ei ole neuleasiaa, mutta jotenkin tämä kuuluu minusta juuri tänne. Käyn aina silloin tällöin omaksi ilokseni Minttumaan nettikaupassa ihastelemassa kauniita käsitöitä. Kerran huomasin siellä vanhasta hopealusikasta tehdyn riipuksen, johon oli kaiverrettu teksti: "Mitä teettekin tehkää se täydestä sydämestä."

Riipuksen teksti muistui mieleen usein tilanteissa, joissa huomasin toimivani vain pintapuolisesti. Teksti rohkaisi kokeilemaan, miltä tekeminen tuntuisi jos sen tekisikin niin että ajatus ja sydän ovat mukana. Ajatuksella ja sydämestä toimiminen tuo lisää syvyyttä elämään ja herkistää näkemään asioita, jotka muuten olisivat päässeet huomaamatta lipumaan ohi. Muistuttaakseni tästä itseäni tilasin riipuksen.

Sateenkaaritossut suomuvarrella

Aina silloin tällöin sitä törmää neuleohjeisiin joita on ihan pakko päästä kokeilemaan vaikka muita töitä olisi kesken ja käsitöiden tekemiseen käytettävissä oleva aika olisi hyvin vähäistä. Tällä kertaa minulle kävi näin  vieläpä virkkausohjeen kanssa. Virkkaaminen on minusta työläämpää kuin neulominen. Se rasittaa vartaloa epäsymmetrisesti: melkein kaikki kuormitus tulee oikeaan ranteeseen ja säteilee sieltä oikeaan olkapäähän, lapaan ja hartiaan. Siitä huolimatta krokotiilivirkkausta piti kokeilla. Alusta asti oli selvää, että nämä tossut kerta kaikkiaan täytyy tehdä nimenomaan sateenkaaren värisestä 7 Veljeksestä. Vaikka kyseisen värin valmistus onkin lopetettu, onnistuin saamaan itselleni sitä yhden kerän.

Ohjeena oli Bonita Patternsin Crocodile Stitch Boots. Vastaava ohje löytyy netistä myös Suomen kielellä ja ilmaiseksi, mutta hankkimalla ns. virallisen ohjeen sain samalla tutustua virkkausenglantiin, joka osoittautui yhtä helpoksi omaksua kuin neule-englantikin. Orjallisesti en ohjetta kuitenkaan noudattanut.

Suomuvirkkaus oli myös nopeaa omaksua. Ideana siinä on, että ensin virkataan kerros v-silmukoita ja suomut virkataan joka toiseen v:hen tekemällä ensin v:n oikeaan reunaan sopiva määrä pylväitä, sitten yksi ketjusilmukka väliin ja v:n vasempaan reunaan sama määrä pylväitä. Seuraavalla kerroksella suomut virkataan edellisellä kerroksella väliin jääneiden v:iden kohdalle.

Tein tossut tyttärelleni. Hän piti kovasti lopputuloksesta: valmiit tossut saatuaan hän piti niitä jalassa lopun päivää, ja olisi nukkunutkin ne jalassa ellei jaloille olisi tullut liian kuuma.