Neulominen on helppoa. Olen ihmetellyt, miksi joskus saan kuulla ihasteluja siitä, miten taitava olen neulomaan. Olenko oikeasti taitava, siinä mielessä että osaan jotakin vaikeaa? Vai onko se taitavuus jossakin muualla?
Ehkä teknisesti vaikein asia neulomisessa on nurja silmukka. Välttelen ohjeita, joissa niitä on paljon.
Oikea silmukka on helppo, samoin langankierto. Silmukoita on helppo neuloa yhteen ja kääntää, jolloin kavennukset onnistuvat kumpaankin suuntaan. Silmukoiden lisääminen pohjukkalangasta tai neuloen sama silmukka etu- ja takareunasta on myös helppoa. Pitsiä neuloakseen täytyy lisäksi hallita langankiero, joka on vielä helpompi kuin oikea silmukka. Palmikoissa silmukat jätetään odottelemaan apupuikoille työn eteen tai taakse, eli silmukat neulotaan hieman eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Siinäkään ei ole mitään sen monimutkaisempaa. Kirjoneuleissa haastetta tuo langanjuoksujen pitäminen sopivalla kireydellä. Lyhennetyt kerrokset mielletään ehkä hankaliksi, mutta niissä pitää oikeiden ja nurjien silmukoiden lisäksi hallita langan kiepsauttaminen käännöskohtaan silmukan ympäri. Silmukoiden luominen ja päätteleminen pitää osata mutta nekään eivät ole ylivoimaisia tekniikoita.
Vaikeinta neulomisessa minulle on ollut suljetun neuleen hallitseminen niin ettei puikkojen väliin tule löysää kohtaa. En ole vieläkään kunnolla oppinut tekniikkaa oikein. Sen sijaan olen oppinut kiertämään sen siirtämällä puikkojen vaihtumiskohtaa.
Monimutkaisempien neuleohjeiden seuraamisessa kyse on enemmänkin tarkkuudesta kuin taidosta. Sormikkaita en lähtisi neulomaan, en siksi että ajattelisin sen olevan liian vaikeaa vaan ennemminkin siksi, että tiedän sormien neulomisen olevan ihan tavattoman ärsyttävää pikkutarkkaa nyhräämistä. Niitä pitää lisäksi tehdä peräti kymmenen. Isotkaan neuleet eivät ole usein varsinaisesti vaikeita vaan ennemminkin työläitä.
Entä sitten englanninkielisten neuleohjeiden seuraaminen? Ne saattavat alkuun vaikuttaa salaperäiseltä koodikieleltä. Koodit kuitenkin aukeavat yllättävän lyhyen perehtymisen jälkeen. Loppujen lopuksi neule-englanti on yksinkertaisempaa kuin neulesuomi. Englannissa monille neuletermeille on vakiintuneet ilmaisut, suomeksi ne usein kirjoitetaan auki ja lopputulos jättää joskus tilaa monenlaisille tulkinnoille ja ennen kaikkea tulkitsematta jäämisille. Oiva apu neule-englannin haltuunottoon on Marjutin neulesanasto.
Neuloja tarvitsee ennen kaikkea rohkeutta kokeilla uusia tekniikoita ja luottamusta omiin kykyihin. Ne ovat paljon tärkeämpiä kuin taito. Hyvin vähäiselläkin taidolla pääsee neuloessa pitkälle kunhan kompensoi taidon puutetta riittävällä määrällä innostusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti