Taikasilmukka

Tämän viikon blogihaasteena oli kokeilla jotakin uutta. Ajattelin etten jaksa keksiä mitään uutta kokeiltavaa enkä jaksa osallistua. Sattumoisin samaan aikaan kaverini otti puheeksi magic loop -tekniikan. Magic loop on vaihtoehto sukkapuikoille. Sukka (tai vastaava sukkapuikoilla suljettuna neuleena neulottava) neulotaan silmukaksi kiepsautetulla pitkällä pyöröpuikolla, ja samalla pyöröpuikolla voi samaan aikaan neuloa kummankin sukan.


Alkuun pääsin Ullan ja Marplen kuvallisilla ohjeilla, ja lopullisen valaistumisen tekniikan toiminnan suhteen koin Garnstudion sivuilta löytynyttä videota katsoessani. Hieman ajatustyötä uusi tekniikka vaati, mutta yllättävän helposti se lähti sujumaan! En vielä tiedä, teenkö vastedes sukat magic loopilla vai edelleen perinteisesti sukkapuikoilla, mutta ehkä tämän sukkaparin neulottuani olen muodostanut vankemman mielipiteen tekniikan suhteen. Seuraavaksi kokeilen sitten kahden sukan neulomista yhtä aikaa! Nyt en jaksanut siihen ryhtyä - se olisi joko vaatinut kaksi lankakerää tai luottamuksen siihen, etteivät langat mene sekaisin vaikka neuloo samaa kerää kummastakin päästä.

Rauha

Neulominen rauhoittaa, mutta neulomisesta innostuneen on myös helppo menettää mielenrauhansa. On niin paljon houkuttelevia lankoja ja kutsuvia ohjeita, ja kuitenkin neulomiseen käytettävissä oleva aika on rajallista. Helposti oma lankavarasto karttuu turhan suureksi. Itse en näe suurta neuleohjevarastoa potentiaalisena ahdistuksen lähteenä. Samoin kuin keittokirjoja, niitä on ilo selailla vaikkei olisi aikomustakaan tehdä niistä mitään.

Jos oma lankavarasto tuntuu liian suurelta, voi olla hyvä päätös olla hetkeen hankkimatta uusia lankoja ja neuloa pois niitä jo olemassa olevia. Uusien lankojen ostaminen saattaa joskus toimia terapiana ja lohtuna, mutta kannattaa olla tarkkana, tuoko se rauhaa vai viekö se ennemminkin pois tasapainosta. Tarpeelliset lankaostokset ovat toki asia erikseen. Raja sen välillä, milloin lankaostos on tarpeellinen ja milloin ei, on kuitenkin hyvin häilyvä. Eikä lanka ole välttämättä turha, vaikka se olisi ollut jo vuosia varastossa, jos siihen vain liittyy visio siitä, mitä siitä vielä joskus saattaa tulla.

Mitä langan määrällä olikaan tekemistä rauhan kanssa? Mielenrauhassa on lopulta kyse siitä, että  on sopusoinnussa vallitsevan tilanteen kanssa. Jos lankoja on omasta mielestä liikaa, niitä kannattaa pyrkiä vähentämään tai sitten hyväksyä tilanne. Lankoja on. Ne ovat lankoja, eivät osa minua.

Loppuun tähänkin yhteyteen sopiva lainaus Serafim Seppälältä: "Hengellinen kasvu on kasvamista ulos kaikesta siitä, mihin ei kannata sitoa omaa olemistaan ja identiteettiään." Miksi tavoitella hengellistä kasvua, etenkin jos sattuu kuulumaan niihin ihmisiin, joille kaikenlainen hengellisyyteen viittaava särähtää pahasti korvaan? Oma vastaukseni on, että se tuo rauhan, auttaa näkemään asiat niinkuin ne ovat ja luo tasapainon oman itsen ja ympäristön välille. Sitä varten ei ole pakko luopua mistään, edes niistä langoista. Siihen riittää sen hyväksyminen, että nyt on näin. Siihen voi myös käyttää apunaan jotakin itselle mieluista tekemistä, esimerkiksi joogaa tai neulomista.

Rakkaus

Facebookin käsityöblogiryhmän blogihaasteena oli kirjoittaa viikon ajan 1-7 blogimerkintää seuraavista aiheista: voima, ilo, rauha, hiljaisuus, lepo, valo ja rakkaus. Kaikista muista termeistä minulla oli heti jonkinlainen kutina, mitä niistä kirjoittaisin, mutta rakkaus tuotti vaikeuksia. Neulominen on minulle kovin henkilökohtainen asia, sellainen jota teen vain itseäni varten (silloinkin kun neulon jollekin toiselle).

Miten rakkaus liittyy neulomiseen? Rakkaus on toista ihmistä kohti ojentuvaa kun taas neuloessa saa kätkeytyä omaan itseen. Neulomiseen käyttämäni ajan voisin käyttää myös olemalla läsnä rakkaille ihmisille. Voinko sanoa rakastavani neulomista? Mikä neulomiseen kohdistuvassa rakkaudessa on samaa kuin vaikkapa lapsiini kohdistuvassa rakkaudessa? Voiko jotakin tekemistä rakastaa samalla tavalla kuin ihmistä? Neulomista rakastan, koska se antaa jotakin minulle. Lapsiani en voisi lakata rakastamasta vaikka he ainoastaan kuluttaisivat minua. Kyse ei pelkästään ole rakkauden määrällisissä eroissa. Myös rakkauden sävy on erilainen.

Amigurumien näpertäminen on minusta suureksi osaksi kuluttavaa, vaikka lopputulos onkin söpö. Rakkailleni teen toisinaan niitäkin.

Tämän kaverin virkkasin tyttärelleni kaksi vuotta sitten. Pingviini on edelleen hänelle rakas.

Ilo

Neulominen luo iloa.

Iloa tuottaa:

• kauniit langat
• silmää miellyttävä lopputulos
• hyvät työvälineet
• tietysti myös se neulominen itsessään, silloin kun se sujuu jouhevasti
• neuleiden antaminen lahjaksi
• lahjaksi annettujen käsitöiden näkeminen ahkerassa käytössä

Näin äitinä saan huomata usein, miten myös tyttäreni iloitsee kauniista langoista, etenkin jos teen niistä jotain hänelle. Ja voi sitä riemua, jonka valmistunut käsityö saa lapsessa aikaan! Neuleprojektin seuraaminen lisää myös lapsen kärsivällisyyttä. Tilaustöitä alan harvoin tehdä saman tien, ja ne harvoin valmistuvat ihan viidessä minuutissa, jolloin saan usein ensimmäistä kertaa vastata kysymykseen, onko se jo valmis. Olen sanonut, että alan tehdä tilaustöitä vasta sitten kun minulla itselläni on sellainen olo. Haluan, että projekti tuottaa iloa myös itselleni. Ideoiden puuteeseen käsityöharrastus ei pääse kaatumaan. Tyttäreni on laittanut amigurumikirjaan valmiiksi kirjanmerkit kaikkien niiden amigurumien kohdalle, jotka hän toivoo minun itselleen tekevän:

Lepo

Neulominen voi olla lepoa mielelle. Kun käsillä on jotakin sopivan yksitoikkoista tekemistä, voi antaa ajatusten rauhassa asettua ja kotiutua hetkeen. Tähän tarkoitukseen paras valinta on sellainen malli, jota tehdessä ei tarvitse seurata ohjetta. Minusta rentouttavinta on neuloa worsted-paksuista lankaa. Silloin puikot istuvat hyvin käteen eikä homma mene näpertelyksi. Kun hakee neulomishetkestä lepoa, kannattaa monimutkaisemmat kirjo-, palmikko- tai pitsineuleet jättää odottamaan.

Tämä vyyhti valkoista 7 veljes -lankaa ja nelosen bambupuikot houkuttavat neulomaan jotakin yksinkertaista ja rentouttavaa. Tämä lanka ilmiselvästi haluaa muotoutua sukiksi, ehkäpä siksi valitsin kuvaan kaveriksi nimenomaan sukkapuikot.

Hiljaisuus

Joskus maltan nauttia hiljaisuudesta ilman silmukoita. Se kirkastaa mielen.

Valo

Kesän kirkas, paahtava aurinko ei inspiroi neulomaan, ei vaikka siinä erottaisi silmukat hyvin. Sen sijaan raikas, hämärä syksyinen ilma suorastaan huokuu innoitusta. Tunnelmallisinta on neuloa kun ulkona on hyinen sää, kakluunissa räiskyy tuli, kynttilä luo pehmeää valoa ja on hiljaista. Lapsiperheessä se on harvinaista ylellisyyttä ja ehkä siksi vaikutuskin on lumoavan rauhoittava.

Neuloessa kunnon valo on kaikesta tunnelmoinnista huolimatta tärkeää.Tunnelmallisin on seinään suunnattu spotti. Käytännön syistä se on kuitenkin usein suunnattu käsäityöhön tai neuleohjeeseen.

Kuva on lavastettu. Meidän olkkarin pöytä ei yleensä ole näin tyhjä, ja kynttilää olen polttanut siinä kerran aikaisemmin, viettäessäni flunssatoipilaspäivää. Vielä en paljasta, mitä on työn alla sateenkaaren värisestä langasta.