Rauha

Neulominen rauhoittaa, mutta neulomisesta innostuneen on myös helppo menettää mielenrauhansa. On niin paljon houkuttelevia lankoja ja kutsuvia ohjeita, ja kuitenkin neulomiseen käytettävissä oleva aika on rajallista. Helposti oma lankavarasto karttuu turhan suureksi. Itse en näe suurta neuleohjevarastoa potentiaalisena ahdistuksen lähteenä. Samoin kuin keittokirjoja, niitä on ilo selailla vaikkei olisi aikomustakaan tehdä niistä mitään.

Jos oma lankavarasto tuntuu liian suurelta, voi olla hyvä päätös olla hetkeen hankkimatta uusia lankoja ja neuloa pois niitä jo olemassa olevia. Uusien lankojen ostaminen saattaa joskus toimia terapiana ja lohtuna, mutta kannattaa olla tarkkana, tuoko se rauhaa vai viekö se ennemminkin pois tasapainosta. Tarpeelliset lankaostokset ovat toki asia erikseen. Raja sen välillä, milloin lankaostos on tarpeellinen ja milloin ei, on kuitenkin hyvin häilyvä. Eikä lanka ole välttämättä turha, vaikka se olisi ollut jo vuosia varastossa, jos siihen vain liittyy visio siitä, mitä siitä vielä joskus saattaa tulla.

Mitä langan määrällä olikaan tekemistä rauhan kanssa? Mielenrauhassa on lopulta kyse siitä, että  on sopusoinnussa vallitsevan tilanteen kanssa. Jos lankoja on omasta mielestä liikaa, niitä kannattaa pyrkiä vähentämään tai sitten hyväksyä tilanne. Lankoja on. Ne ovat lankoja, eivät osa minua.

Loppuun tähänkin yhteyteen sopiva lainaus Serafim Seppälältä: "Hengellinen kasvu on kasvamista ulos kaikesta siitä, mihin ei kannata sitoa omaa olemistaan ja identiteettiään." Miksi tavoitella hengellistä kasvua, etenkin jos sattuu kuulumaan niihin ihmisiin, joille kaikenlainen hengellisyyteen viittaava särähtää pahasti korvaan? Oma vastaukseni on, että se tuo rauhan, auttaa näkemään asiat niinkuin ne ovat ja luo tasapainon oman itsen ja ympäristön välille. Sitä varten ei ole pakko luopua mistään, edes niistä langoista. Siihen riittää sen hyväksyminen, että nyt on näin. Siihen voi myös käyttää apunaan jotakin itselle mieluista tekemistä, esimerkiksi joogaa tai neulomista.