Kuvahaaste 5/5: "Minä tulen sun kaveriksi."

Eilen vietin leppoisaa iltaa lasten kanssa kotona. Ketään ei kiukuttanut ja jokainen löysi mielekästä puuhaa itselleen. Jätin lapset puuhastelemaan olkkariin ja lähdin itse alakertaan laittamaan pyykkejä kuivumaan. Yläkerrasta kuului rauhallinen höpötys kun 2-vuotias selosti leikkiään: "Minä tulen sun kaveriksi, minä tulen sun kaveriksi, minä tulen sun kaveriksi...." Kun tulin takaisin olkkariin, selvisi, mitä hän oli puuhannut. Hän oli järjestänyt kaikki pikkuautonsa "junaksi":

Heitän tämän kuvan myötä haasteen Langat ja liinat solmussa -blogin Tuulalle. Ideana on postata viitenä päivänä 5 kuvaa arkielämästään ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Iloiset kummitussukat

"Äiti, kuka tuli?" kysyy pieni poikani aina toisinaan kuullessaan jotain epämääräistä kolinaa. Kun sanon, ettei tainnut tällä kertaa tulla kukaan, hän usein jatkaa: "Tuliko kummitus?" Siksi kummitukset pääsivät koristamaan hänen uusia villasukkiaan. Näissä on sama idea kuin esikoisen iloisissa sydänsukissa, mutta kuviona on sydänten sijaan kummituksia. Näihin en enää ruvennut spiraalikavennuksia taikomaan joten näissä on kärjessä perus sädekavennukset. Nämä sukat on tehty kokonaan 7 veljeksestä.

Iloiset sydänsukat

Lasten villasukat tuppaavat usein olemaan kadoksissa, joten katsoin parhaaksi tehdä heille uusia. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä nopeasti yksiväriset perussukat, mutta sitten ajattelin että on paljon hauskempaa tehdä moniväriset kirjoneulesukat. Tyttäreni rakastaa sydämiä, joten näissä sukissa niitä on paljon. Mallin improvisoin itse.

Lankana on Novitan 7 veljestä, pinkki lanka on Isoveljeä. Aloitussilmukoita on 36. Jos tekisin tällaiset toiset, lisäisin neljä silmukkaa kun kirjoneule alkaa. Kärkeen tein spiraalikavennukset. Se oli aikamoista aivojumppaa loppuvaiheessa!

Totorolapaset

En tykkää ohuilla puikoilla näpertämisestä. Siitä huolimatta ryhdyin kuluttamaan ohuita jämälankoja tekemällä niistä kirjoneulelapaset tyttärelleni. Väkersin hanskoja kaksi ja puoli kuukautta, välillä saattoi olla parinkin viikon tauko. Pitkällisestä keskeneräisyydestään huolimatta tämä projekti ei missään vaiheessa mitenkään kaihertanut. Kyse oli kuitenkin pienestä projektista joka kyllä tulee valmiiksi kun siihen vain ryhtyy. Lankana on Louhittaren Luolan Väinömöinen (lila) ja Lemminkäinen (keltainen), ohjeena Brellan Norwegian Totoro Mittens.

Sateenkaaritossut suomuvarrella

Aina silloin tällöin sitä törmää neuleohjeisiin joita on ihan pakko päästä kokeilemaan vaikka muita töitä olisi kesken ja käsitöiden tekemiseen käytettävissä oleva aika olisi hyvin vähäistä. Tällä kertaa minulle kävi näin  vieläpä virkkausohjeen kanssa. Virkkaaminen on minusta työläämpää kuin neulominen. Se rasittaa vartaloa epäsymmetrisesti: melkein kaikki kuormitus tulee oikeaan ranteeseen ja säteilee sieltä oikeaan olkapäähän, lapaan ja hartiaan. Siitä huolimatta krokotiilivirkkausta piti kokeilla. Alusta asti oli selvää, että nämä tossut kerta kaikkiaan täytyy tehdä nimenomaan sateenkaaren värisestä 7 Veljeksestä. Vaikka kyseisen värin valmistus onkin lopetettu, onnistuin saamaan itselleni sitä yhden kerän.

Ohjeena oli Bonita Patternsin Crocodile Stitch Boots. Vastaava ohje löytyy netistä myös Suomen kielellä ja ilmaiseksi, mutta hankkimalla ns. virallisen ohjeen sain samalla tutustua virkkausenglantiin, joka osoittautui yhtä helpoksi omaksua kuin neule-englantikin. Orjallisesti en ohjetta kuitenkaan noudattanut.

Suomuvirkkaus oli myös nopeaa omaksua. Ideana siinä on, että ensin virkataan kerros v-silmukoita ja suomut virkataan joka toiseen v:hen tekemällä ensin v:n oikeaan reunaan sopiva määrä pylväitä, sitten yksi ketjusilmukka väliin ja v:n vasempaan reunaan sama määrä pylväitä. Seuraavalla kerroksella suomut virkataan edellisellä kerroksella väliin jääneiden v:iden kohdalle.

Tein tossut tyttärelleni. Hän piti kovasti lopputuloksesta: valmiit tossut saatuaan hän piti niitä jalassa lopun päivää, ja olisi nukkunutkin ne jalassa ellei jaloille olisi tullut liian kuuma.

Ilo

Neulominen luo iloa.

Iloa tuottaa:

• kauniit langat
• silmää miellyttävä lopputulos
• hyvät työvälineet
• tietysti myös se neulominen itsessään, silloin kun se sujuu jouhevasti
• neuleiden antaminen lahjaksi
• lahjaksi annettujen käsitöiden näkeminen ahkerassa käytössä

Näin äitinä saan huomata usein, miten myös tyttäreni iloitsee kauniista langoista, etenkin jos teen niistä jotain hänelle. Ja voi sitä riemua, jonka valmistunut käsityö saa lapsessa aikaan! Neuleprojektin seuraaminen lisää myös lapsen kärsivällisyyttä. Tilaustöitä alan harvoin tehdä saman tien, ja ne harvoin valmistuvat ihan viidessä minuutissa, jolloin saan usein ensimmäistä kertaa vastata kysymykseen, onko se jo valmis. Olen sanonut, että alan tehdä tilaustöitä vasta sitten kun minulla itselläni on sellainen olo. Haluan, että projekti tuottaa iloa myös itselleni. Ideoiden puuteeseen käsityöharrastus ei pääse kaatumaan. Tyttäreni on laittanut amigurumikirjaan valmiiksi kirjanmerkit kaikkien niiden amigurumien kohdalle, jotka hän toivoo minun itselleen tekevän: